69924.jpg
Paavo J. Heinonen Kaltio-lehdestä ja kirjoittajien opettaja Essi Kummu julistivat minuuttinovellikilpailun tulokset ja lukivat voittajanovellit.

Limingan taidekoulun ja kulttuurilehti Kaltion julistaman minuuttinovellikilpailun aiheesta salaisuus, jota en saanut kerrottua, on voittanut Leena Virtanen Loimaalta novellillaan Mikä on. Finalisteista voittajat valitsi kirjailija Joni Skiftesvik. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 407 työtä 266 nimimerkiltä.

1. sija: Leena Virtanen Loimaalta tekstillä Mikä on

Lyhytnovelli on tummavärinen, hyvin raskas tarina. Aihe on painostava, mutta kerronta pitää otteessaan. Teksti on pakko lukea loppuun asti, sitä ei voi heittää yhdentekevästi mielestään luettuaan. Tarina on kirkas ja kuulakas. Arvostan tiivistä kerrontamuotoa, tässä on onnistuttu, tekstissä ei ole turhia sanoja, vain juuri se tarpeellinen. Tekijällä on uskallusta rakenteelliseen erilaisuuteen. Tehokkaalla ja onnistuneella tavalla tehty.

2. sija: Titta Minkkinen Oulusta tekstillä Ookkonää pannu koskaan

Hyvin realistinen kuvaus haaveiden romuttamisesta ja lopussa vaanii yllätys, joka klassisella tavalla pakottaa lukemaan koko jutun alusta lähtien joka sanan miettien ja tutkien, oliko siihen aiemmin annettu vihjeitä. Hyvällä tavalla tiivistetty kertomus, sopii kilpailun henkeen. Teema ja tarina on laaja – tästä joku olisi voinut kirjoittaa 10-15 liuskaa siinä missä kirjoittaja onnistuu kertomaan kaiken olennaisen tarinasta lyhyessä muodossa. Kieli on elävää, lapsen näkökulma palkitseva ja rehellinen, yllättävällä tavalla paljastava.

3. sija: Ritva Bergman, Helsinki tekstillä En ole kylillä kuulutellut
    
Tarinassa haisee mukavalla tavalla suomalainen maaseutu pulskine ja punakkoine miehineen ja miesten ympärillä rauhattomina pyörivine tyttöihmisineen. Vähillä sanoilla kuvattu mennyttä aikaa, josta jokaisella maaseudulla asuneella herää muistoja ja tunnistettavia asioita: maitotonkat, murteella puhuvat vieraan maakunnan miehet ja lehmät, tietysti. Tekstissä on Simpauttajamaista rehevyyttä.

Kunniamaininta Ritva Kerannolle Hämeenlinnaan tekstistä Kädet

Minuuttinovellin pituuteen nähden reilusti ylimittainen, eikä siksi voi kilpailla voittosijoista. Ammattimaisesti kirjoitettu novelli, jossa hienolla tavalla vähä vähältä paljastetaan ihmisten välisiä jännitteitä. Kieli on kaunista suomea. Muita heikkouksia kuin pituus tekstistä ei löydy, se kestää useamman lukukerran ja antaa aina uusia signaaleja, jotka askarruttavat.